”Kuka olis se, joka ymmärtää mua, mun muusikkouteni ja ottais mut tosissaan?” – tarina erään muusikon kivusta ja kuntoutumisen polusta

”Sattuu. Molempiin käsiin… ei oo todellista! Tekis mieli lopettaa… mut en mä voi, esitys on vasta alussa!”

Se hetki, kun tajusin kipua käsissäni – muistan sen aina yhtä selkeänä. Perusilta töissä oopperan montussa, Wagnerin Lentävä hollantilainen. Hienoa musaa, ihanat kollegat ympärillä, reilusti soitettavaa ja yleisö aivan haltioissaan. Oopperan taikaa oli ilmassa ensimmäisistä sävelistä alkaen.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta, Lentävän hollantilaisen laivan tavoin, molemmat ranteeni alkoivat kipuilla.

”Mitä hittoa nyt tapahtuu…! Mikä tää tunne on? Tekis mieli pistää soitto seis, mutten voi. Vielä on esitystä jäljellä pari tuntia… joka liike tuntuu oudolta ja mitä tää kipuilu on?? En mä voi lopettaa, kuka mua nyt paikkais kesken esityksen? Esitys on vedettävä loppuun vaikka hammasta purren, ei muusikko voi poistua ja lopettaa soittamista kesken kaiken!”

Ja niin vedin näytöksen loppuun ammattilaisen varmuudella. Keskittyminen oli riekaleina, koska pää oli välittömästi vain kysymyksiä täynnä.

Samoja kysymyksiä ja tunteita, joita tulisin pallottelemaan tulevina viikkoina ja kuukausina. Samoja asioita, joita moni yllättävän kivun tai loukkaantumisen kohtaava muusikko käy lävitse, kun soittamista uhkaa loukkaantuminen tai epämääräinen stoppi.

”Mitä tämä on? Mistä kipu johtuu? Joudunko pitämään taukoa? Jos joudun, niin kuinkahan kauan? En kai joudu lopettamaan tai vaihtamaan alaa?! Pystynkö mä vielä soittamaan? Miten tämä korjaantuu? Mitä mä teen nyt? Mitä muut ajattelee musta – oonks mä huono muusikko? Olisinks mä voinut estää tän jotenkin? Entä miten mun tulevat työt, se tärkee keikka varsinkin? Miten mun elämäni käy, nääksmä mun opiskelu- tai työkavereita? Entä miten tulevaisuus, mun toimeentuloni, mun perheeni, mun kotini…?”

”Kuka vois auttaa mua?”

Niin, mistä löytäisin ihmisen, joka olisi erikoistunut muusikoiden maailmaan ja työn erityisiin piirteisiin?

Lääkäri oli ensikontaktini ja hän kuuli huoleni. Lisäksi hänellä sattui olemaan muusikkotausta ja vieläpä pätevyys musiikkilääketieteeseen! Jes! Tunsin olevani ymmärretty ja kannateltu. Jatkot toiselle asiantuntijalle. Kyllä tää tästä.

Mutta sitten homma mutkistui…

Kävin kahdella käsiin erikoistuneella terveysalan ammattilaisella, joilta sain eri näkemykset tilanteeseeni. Sekä problematiikkani muusikkotaustaisena asiakkaana, että avun tarpeessa olevana ihmisenä vastaanotolla menivät molemmilta ammatilaisilta osittain ohitse. Huoleni syvyyttä ei ymmärretty, enkä saanut selkeää näkemystä tilanteestani tai tietoa mitä minun seuraavaksi kannattaisi tehdä.

Olin lisäksi käynyt magneettikuvissa, joista tarkistettiin onko käsieni rakenteissa kipuja selittäviä löydöksiä. Kuvissa ei ollut kulumia, tai rakenteellisia poikkeamia, jotka selittäisivät kipuja. Mulla ei ole murtumien kaltaisia loukkaantumisia mun historiassani.

Tulehduskipulääkekuuri ei ollut vienyt kipuja pois, koska käsissä ei ollut tulehdusta. Diagnoosi oli siis auki ja mm. leikkausta pohdittiin yhtenä vaihtoehtona, jos kivut jatkuisivat vielä vuoden päästä.

Kävin eri asiantuntijoilla: saldona se, ettei juurisyistä ollut hajuakaan! Lisäksi sain suoran kehotuksen lopettaa minulle tärkeitä arjen harrastuksia (golf ja kiipeily). Pää oli avoimia kysymyksiä täynnä. Tunteet mylläsivät laidasta toiseen.

Olin huolieni kanssa jälleen yksin ja uudestaan umpikujassa.

Olin niin ymmälläni, etten enää hakenut apua asiaani vaan jäin itsekseni pyörittelemään asioita. Näin jälkikäteen on hölmöä ajatella, etten esimerkiksi hakeutunut muusikkoihin erikoistuneen (musiikki)fysioterapeutin vastaanotolle. Olin kuullut alan pioneereistä, mutta jähmetyin. Tunsin itseni hämmentyneeksi enkä tiennyt mihin suuntaan edetä seuraavaksi.

Tämä pudotus epätietoisuuteen oli rankkaa itsetutkiskelun aikaa. Mieli kävi usein pohjamudissa ja tulevaisuus muusikkona oli epämääräisyyden verhon peitossa. ”Mistä lähtisin liikkeelle, jotta pystyn tulevaisuudessa taas soittamaan? Missä kunnossa mun kehoni on? Mitä minun pitäisi tehdä nyt seuraavaksi?”

Oli vaikeaa ryhtyä yksin etsimään paranemisen keinoja, juurisyitä ongelmaani ja tarkastelemaan esimerkiksi oman soittamisen ergonomiaa ja kehon voinnin tilannetta. Kuvasin omaa soittoani ja koitin päästä asioista itse selville.

2017 harjoitellessa oopperalla. Näetkö puolieron? (Vastaus blogin lopussa!)

Koin, että tästä täytyy löytää itse tie ulos. Lepo on nyt se kuntoutumisen polun alku, ja kipujen hellitettyä uudenlainen harjoittelu, ettei tämä enää toistuisi. Johonkin oli pakko ryhtyä itse ja jotakin uutta oli keksittävä kokeiltavaksi, vaikka en tiennyt mitä tekeminen tulisi muuttamaan. Halusin uskoa paranemiseen, vaikken tiennyt miten se tapahtuisi – muutoin pääni ei olisi pysynyt kasassa tässä vyyhdissä.

”Urheilijatkin aloittavat pienissä määrin perusasioista.”

Lopulta pohdin yleisesti, miten loukkaantumisista toivutaan ja aloin soveltaa tyhjästä urheilunäkökulmaa muusikkovinkkeliin omalla tavallani. Olin uuden edessä. Kehitin systeemin, jota aloin toteuttaa päivittäisellä tasolla. Se oli paljolti uuden kokeilua, eli erehtymisen tunteita oli tiedossa!

Lähdin aivan puhtaista perusteista liikkeelle, biisit jäivät nyt taka-alalle. Minuutti hidasta soittoa kerrallaan, kivuttomasti, puhtailla liikeradoilla ja soivalla äänellä. Muu elämä myös mukaan tasapainottamaan isoja kolhuja, merkitystä joka suunnalta arkeen hakien.

Tilannettani vaikeutti, että pitkään odottamani koesoitto ilmoitettiin hakuun samalla, kun vasta aloitin kuntoutumistani. ”Voi ei, ei nyt!!!” Yksi takaisku lisää… Koesoiton ajankohdalle en voinut mitään, ja haluni osallistua siihen oli kova. Paras vaihtoentoni oli, että tartuin kaikkeen mihin itse pystyin vaikuttamaan.

Löysin onnekseni erinomaisen manuaaliterapeutin, joka tuki kehoni paranemista hoidoin. Jatkoin pilateksen harrastamista ja aloin tehdä oikeasti mielikuvaharjoittelua korvatakseni fyysistä harjoittelua, koska en pystynyt soittamaan isoja määriä. Lepäsin myös ja vaihtelevista päivistä huolimatta vakuutin itselleni palaavani hommiin. ”Kyllä tää tästä.” Onneksi myös tärkeät ihmiset arjessani jaksoivat kannustaa minua.

Elämä kantaa

Omien tuntemusteni kuuntelu ja kunnioittaminen toi minut takaisin muusikkouteni äärelle. ”Takasin oopperalle töihin!” Lisäksi pääsin koesoitossa toiselle kierrokselle, ja tärkeimpänä uusi pohja terveempään muusikon arkeen oli luotu. Pitkä uurastus toi lopulta palkinnon – riemuvoitto suurimmassa määrin!

Prosessini asettautui lopulta omiin uomiinsa. Samalla jouduin ottamaan vastuuta itsestäni ja kuuntelemaan kehoani uudella tavalla. Seurasi 3 1/2 kk katko töistä, jonka aikana hilasin soittokuntoni työn vaativaan minimiin. Seuraavaksi tuli paluu kevennetysti 50% työmäärällä töihin. Olin innoissani!

No, miten mun tarinani liittyy tähän blogitekstiin muusikoille suunnatusta fysioterapiasta?

Kaikin puolin: oma mutkikas kuntoutumisen kokemukseni istutti idean siemenen kenties opiskella fysioterapeutiksi joskus tulevaisuudessa. Jotta voisin auttaa muita samanlaisessa tilanteessa olevia muusikoita.

Nyt työskentelen fysioterapeuttina järvenpääläisessä Peak Fysio -hyvinvointialan yrityksessä ja muusikoiden tarpeet ovat nyt ja tulevaisuudessa yhä vahvemmin erityisosaamistani. Olen ylpeä kaikista muusikoihin erikoistuneista kollegoistani ja innoissani, että koen olevani yksi uusi ammattilainen lisää heidän joukossaan!

Miten tarinani liittyy sitten muihin muusikoihin?

Moni muukin muusikko kärsii soittamista ja elämää haittaavista kivuista jääden vaille tukea. Arki kulkee samankaltaista, epämääräistä polkua päivästä toiseen, jossa vaivojen kanssa yksin jäämisen kokemus on läsnä.

Back in business! Tukholmassa oopperan orkesterin kanssa 2018.

Kipu on aina yksilöllisesti koettua. Kuten oma kokemukseni ja tutkittu tieto osoittavat, esityksen aikana koettu kipu rajoittaa muusikon kykyä ilmaista itseään sävelin[1]. Tämä on muusikolle usein henkisesti kova paikka. Muusikko on tunnollinen ammattilainen, joka ei ”saikuta” vaan sinnittelee kovin usein kipujen tai muiden oireiden kanssa pitkään[2].

Kun fysioterapialla voi vaikuttaa kipuihin, niin mitä muusikko sitten kaipaa fysioterapialta? Ja millaista se on sisällöltään?

Omien kokemuksieni kautta haluan tarjota fysioterapiaa musiikin ammattilaisen näkökulmasta muusikolta muusikolle – sinulle, hyvä kollegani! Tarjoan palvelua, jota itse sekä koen tärkeäksi että mistä itse olen jäänyt paitsi omissa terveydenhuollon polkujen kokemuksissani. Tuore tutkimustietokin[3] vahvistaa asioita, joita minä ja muut muusikot kaipaavat (musiikki)fysioterapialta.

Lähes jokaisella muusikolla on tuki- ja liikuntaelimistön kipuja jossakin vaiheessa elämää ja uraa[3]. Kokemus kipujen ja loukkaantumisen hetkellä on yksilöllinen ja kuntoutuminen on sitkeyttä vaativa, tunteikas matka. Ammattilaisilla kipuja on yleensä enemmän kuin harrastajilla. Treenaamista ja esiintymisiä on paljon ja soittamista haittaavat kivut koetaan stressaavina[3].

Tarjoan sinulle huippumuusikon näkökulman fysioterapiaan ja hoitoa, joita itse kuntoutuessa kaipasin. Samoja asioita, joita musiikkifysioterapeutti Leila Kulju nostaa esiin tuoreessa pro gradu -tutkielmassaan “Se on ollut ihan hirveen perusteellista” – Muusikoiden kokemuksia musiikkifysioterapiasta[3].

Leila Kuljun pro gradun mukaan muusikko kokee myönteisenä mm.

  • oireiston selkeytymistä ja mahdollista selitystä juurisyystä
  • että hänet otetaan ihmisenä ja muusikkona tosissaan
  • perusteellisuus mm. soittoasentojen ja ergonomian suhteen
  • harjoitteiden ja manuaalisten hoitojen mukautumisesta asiakkaan tarpeiden mukaan
  • osataan neuvoa soiton määrää, tauotuksia ja niiden sisältöä
  • elämän kokonaiskuormituksen ja arjen huomiointi osana prosessia
  • sekä nopea pääsy vastaanotolle kohtuuhintaan.

Parahin muusikkokollega – älä siis jää enää hetkeksikään yksin stressaavien tuntemustesi kanssa. Varaa aika vastaanotolleni ja otan asiasi hoidettavaksi luottamuksella sinua kannustaen. Olen soittanut ammatikseni patarumpuja 20 vuotta Suomen Kansallisoopperalla, opettanut Taideyliopiston SIbelius–Akatemialla 15 vuotta.

37 vuotta elämästäni on vierähtänyt eri instrumenttien parissa. Muusikkokollegani kerran kirjoitti Facebookissa suosituksia fysioterapeutista etsiessään ”kuka olisi se, joka ymmärtäisi muusikon sielunelämää…?”

Ymmärrän muusikon – sinun – elämäsi vaatimuksia ja haluan tarjota sinulle tuoreen näkemyksen asiaasi kasvavan ymmärryksen puitteissa. Opin jokaiselta asiakkaaltani aina uutta. Haluan vaalia oppimaani ja jalostaa tietotaitoani kaikkien asiakkaideni hyväksi.

“Minkälaista fysioterapiaa sitten tarjoat?”

Akuutin vaivojen hoidon lisäksi muusikko hyötyy eniten jatkuvan prosessin fysioterapiasta. Tällöin painopiste ei ole kuntoutuksessa vaan vaivojen ennaltaehkäisyssä ja soittokunnon maksimoinnissa. Vastaanotolla käydään tsekkauttamassa koko kehon toimintaa 4–6 kertaa vuodessa. Tällöin pystymme reagoimaan akuutteihin vaivoihin nopeasti tai ollessasi intensiivisen treeniputken äärellä valmistamme kehon ja musiikillisen mielesi yhteistyön.

Tahdot varmasti olla parhaimmillasi esim. ennen tärkeää koesoittoa, keikkarundia tai kuormituksellista ruuhka-aikaa? Samat fysioterapian keinot pätevät myös palautumisen edistämiseen, joka on tärkeä osa muusikkona kehittymistä. Jos et palaudu, et kehity vaikka kuinka treenaisit!

Haastattelen ja tutkin sinut vastaanotollani perusteellisesti. Tutkimisen perusteella täsmennän ja teen manuaalisen terapian yksilöityjä hoitoja, joilla pidämme yhdessä huolta kehosi vapaasta liikkeestä. Soitto on liikettä ja haluamme liikkeen olevan vapaata (kivuista) soittimesi vaativia liikemalleja varten. Fokuksesi vapautuu tällöin musiikin esittämiseen ja tunteen välittämiseen kuulijalle.

Tällöin olet musiikin tekemisen – sen kautta elämisen – ytimessä. Hoitojen tueksi saat kehosi luontaista liikettä ylläpitäviä ja vahvistavia, yksilöllisiä harjoitteita, jottei sinun tarvitse ravata vastaanotollani jatkuvasti!

”Maksan mieluummin 500 euroa vuodessa toimivasta fysioterapiasta kuin käyn magneettikuvissa ja syön kipulääkkeitä.” Näin minulle sanoi eräs oma toimintakykynsä ylläpitoon satsaava asiakkaani. Viisaita sanoja!

Kuinka sinä muusikkona aiot ylläpitää soittokuntosi ja mielesi harmoniaa läpi koko pitkän urasi, jotta musiikki sisälläsi soi myös kuulijan sydämeen asti?

Tarjoan uusille muusikkoasiakkailleni syys-lokakuussa 2025 kahden fysioterapiakäynnin pakettia hintaan 150e (norm. 160e). Kahden 60 min käynnin aikana kartoitamme:

  • nykyisen terveydentilasi, mahdolliset akuutit tai pitkittyneet vaivat
  • minkälainen fysioterapian prosessi on sinulle tarpeen
  • ensikäynnillä lantion ja alaraajojen toiminnan tarkistuksen (koska koko kehon normaali toiminta nojaa paljon lantion ja alaraajojen vapaaseen toimintaan)
  • toisella käynnillä rintarangan, niska-hartiaseudun sekä yläraajojen toiminnan tarkistus
  • yksilöidyt hoidot ja harjoitteet

Yksi rohkea askel nyt voi muuttaa huomisen… onko sinulla varaa olla ottamatta selvää, onko muutos mahdollinen? Varaa oheisesta linkistä aika vastaanotolleni. Jos et löydä itsellesi sopivaa aikaa, ota minuun yhteyttä ja katsotaan sinulle sopiva yhteinen aika.

Lämpimästi tervetuloa vastaanotolleni! 🙂

ps. Tällä blogin ilmestymishetkellä pääset tarvittaessa vastaanotolleni hyvinkin nopeasti! Varsinkin, jos olet musiikin ammattiopiskelija, niin ota minuun sähköpostilla suoraan yhteyttä ja kerron sinulle opiskelijatarjouksestani, joka on voimassa toistaiseksi.

pps. Se jälkimmäinen kuva: oikea hartiani on koholla oikean käden liikkeissä, muttei ollut vaivani juurisyy, vain yksi oire! Asiani purkaminen vaati ammattilaisen näkökulmaa ja apua ja tilanne on nykyään mainio – soitan paremmin kuin koskaan, ilman kuormitus- tai liikepoikkeamia. 🙂 Jos näet tai tunnet kehosi muuttuneen liikemallin, niin miten liikemalli muuttuu? Mistä muuttunut liike johtuu? Mistä liike alkaa? Mikä on hyvä soittoasento? Mistä kipu tulee, jos sitä on? Miten muuttaa vuosikausia toistettua liikettä ja siten soivaa lopputulosta? Miten kivun kokemus muuttuu? Kuinka paljon ja miten harjoitella? Mistä lähtisit omassa mahdollisessa ongelmassasi liikkeelle…? Tule vastaanotolleni, niin pohditaan asiaasi yhdessä!

Samuli Viitanen

Fysioterapeutti AMK
Taustani fysioterapeutiksi kumpuaa sekä arjen monipuolisesta aktiivisesta liikkumisesta (olen mm. entinen footbag -maajoukkueurheilija) että raudanlujasta huippumuusikkoudesta. Olen nuoruudessani harrastanut yleisurheilua ja soittanut nyt ammatikseni Suomen Kansallisoopperan ja -baletin orkesterissa patarumpuja yli 20 vuotta. Lisäksi toimin Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tuntiopettajana ja muusikoiden koesoittovalmentajana.
Olen tulevaisuudessa myös erikoistumassa musiikkifysioterapeutiksi ja osallistun aktiivisesti mm. Suomen Musiikkilääketieteen yhdistyksen tapahtumiin ja muusikkopoliklinikan toimintaan.

[1] Zao, A. ym. 2024. Performance-Related Pain Among Musicians Questionnaire (PPAM): Multicenter Validation of the First Questionnaire to Evaluate Performance-Related. Pain Among Musicians With Different Musical Backgrounds. The Journal of Pain, Vol 25, No. 2 (February), 2024: pp 393–406
[2] Vastamäki, H. 2023. Luento muusikoiden kyynärvarren terveydestä. SOMTY:n syysopintopäivät, Tampere. 17.–18.11. 2023.
[3] Kulju, L. 2025. “ “Se on ollut ihan hirveen perusteellista” Muusikoiden kokemuksia musiikkifysioterapiasta. Fysioterapia pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. 2025.